Sankt Olav. Målning på korskranket i St Michael and All Angels Church, Barton Turf, Norfolk. Bildkälla: AOP/ASP Religion/Alamy

Pyhä Olavi (Sankt Olav, Olof den helige*) on Pohjoismaiden tunnetuin pyhimys ja Norjan kansallispyhimys. Hän syntyi nimellä Olav Haraldsson vuonna 995, norjalaiseen ylimystöön kuuluvaan perheeseen. Jo nuorena poikana hän lähti ryöstöretkille, viikinkiretkille, ja raivosi muun muassa Mälardalenissa ja aina Englannissa asti, missä hän perimätiedon mukaan osallistui Lontoon sillan (London Bridge) polttamiseen – tästä ei kuitenkaan ole vahvistusta kirjallisissa lähteissä.

Olav kastautui kristinuskoon oleskellessaan Normandiassa vuosina 1013-1014, ja palasi vuonna 1015 Norjaan ottamaan vallan hallitsevilta jarleilta. Hänestä tuli toimintavalmis kuningas, joka pakkokäännytti suuria osia Norjasta kristinuskoon. Vastustajat kuitenkin karkottivat hänet maanpakoon vuonna 1028. Olav pakeni Novgorodiin, jossa hallitsijoina olivat oma sisar Ingegerd ja lankomies Jaroslav.

Vuonna 1030 hän palasi Norjaan valtaamaan vallan takaisin. Matka Novgorodista Norjaan on legendan ympäröimä – osa Pyhän Olavin reiteistä perustuukin tähän. Hän purjehti Suomen rannikkoa ja saaristoa pitkin länteen, ja nousi maihin Selångerissa, josta hän miehineen jatkoi Ruotsin läpi länteen.

Olavin haudasta Stiklestadin eteläpuolella tuli nopeasti pyhiinvaelluskohde, ja paikalle nousi ajan myötä Pohjoismaiden suurin katedraali, Trondheimin Nidarosdomen

Hän kohtasi norjalaiset vastustajansa Stiklestadin taistelussa 29. heinäkuuta 1030, missä hän kaatui. Hänen kuolinpaikallaan tapahtui jo silloin ihmeitä, ja hänen haudastaan Stiklestadin eteläpuolella tuli nopeasti pyhiinvaelluskohde ja Pohjoismaiden suurimman katedraalin, Nidarosin tuomiokirkon rakennuspaikka Trondheimissa.

Tarina Olavista ja häneen liittyvistä ihmeistä levisi nopeasti muihin Pohjoismaihin ja Pohjois-Eurooppaan. Olav julistettiin pyhimykseksi jo vuonna 1031, vain vuosi hänen kuolemansa jälkeen. Olav-kultti levisi Ruotsin itäiselle alueelle 1200-luvun alussa ja vakiintui Pohjanmaan alueella 1200- ja 1300-lukujen vaihteessa. Useat keskiaikaiset veistokset ja muu perinne todistavat Olav-kultin leviämisestä Pohjanmaan alueella (katso ruotsinkielinen selvitys tästä)

Sankt Olavista tuli m.m. matkustajien suojeluspyhimys Itämerellä ja häntä voidaan pitää myös kaikkien matkailijoiden ja vaeltajien suojeluspyhimyksenä.

Olavin tarina tunnetaan useiden lähteiden kautta, pääasiassa Snorre Sturlusonin teoksesta Heimskringla, joka arvioidaan syntyneen 1200-luvulla. Heimskringla on tarina pohjoismaisista kuninkaista, ja Pyhän Olavin elämä on kirjattu ylös Sankt Olavin saagassa.

–––

* Ruotsissa käytettiin aiemmin nimityksiä ”Olof den helige” ja ”Sankt Olof” (myös suomeksi Pyhä Olof), mutta viime vuosina norjalainen alkuperänimi Olav on levinnyt laajemmin. Vaellusreitit kutsutaan siksi Olavinreiteiksi, ja pyhimyksestä puhutaan myös ruotsiksi nimellä Sankt Olav.